Kuulumiset 2005

Alkuvuodesta asuimme vielä Raahessa. Toukokuussa muutimme työn perässä Oulun Kaakkuriin. Oli ylellistä päästä asumaan ensimmäiseen kerrokseen, omistaa pieni aidattu takapiha ja metsäkin oli kiven heiton päässä! Lenkkeilymaastot muuttuivat alkuvuoden jäätyneestä merestä ja tuulisesta rannasta polkuja täynnä olevaan metsään. Kivoja molemmat!

Aluetoiminta järjesti alkuvuodesta luonnetestiluennon. Testi alkoi kiinnostamaan luennon ja videomateriaalien myötä niin, että toukokuussa kävin katsomassa paikallisen testin turistina. Testissä oli pari partacollietakin. Päätin testata Netan ja testipaikka löytyi vihdoin Iisalmesta ja pääsimme sinne varasijalta elokuussa. Testattava käyttäytyi aika lailla odotusten mukaisesti ja testistä jäi positiivinen mieli. Myös Tilma tullaan testaamaan sopivan ikäisenä tulevaisuudessa.

Toukokuu avasi näyttelyvuotemme. Tilma osallistui junioriluokkaan Oulussa ja oli ensimmäistä kertaa virallisessa luokassa. Tuomari oli brittiläinen Hugh Jones. Tilma nappasi sertin Oulusta ja jatkoi samaa vauhtia seuraavassa näyttelyssä Nivalassa heinäkuulla sijoittuen narttujen kärkeen ja ollen VSP. Pieni tauko jälleen ja syyskuulla vierailimme yhtenä viikonloppuna Kotkassa EH:n arvoisesti ja Porvoossa seuraavana päivänä PN3:na vara-sertin kera. Oulun KV lokakuussa päätti näyttelykäynnit tälle vuotta. Tilma miellytti norjalaistuomaria EH:n arvoisesti. Oikein tasainen ja mukava menestys siis kaiken kaikkiaan. Netalle ei tullut näyttelykäyntejä ollenkaan.

Kesä kului rauhallisesti ja aurinkoisesti. Pari kertaa tytöt kävivät uimassa ja makoilivat muun aikaa varjoissa. Kerran kiiruhdin Tilman kanssa eläinlääkintäasemalle peläten käärmeen pistäneen koiraa, kun käyttäytyi niin omituisesti. Mitään ei kuitenkaan löytynyt ja Tilma oli pian oma itsensä. Heinäkuulla kävimme kurkkimassa paimennusleiriläisiä Kalajoen suunnalla. Seurasimme lampaiden ja partisten kohtaamista. Elokuussa pitikin sitten pakata omat ja Satun koirat autoon ja hurauttaa aivan Suomen eteläkärkeen paimennustaipumuskokeeseen, joka oli epävirallinen ja ensimmäinen laatuaan Suomessa. No, eipä meidän koirista paimentanut yksikään. Ne näyttäneet lampaita edes huomaavan. Osasyynä saattoi olla useiden tuntien odotus ja lammasaitauksen seuraaminen helteessä. Muutama partis osoitti kuitenkin luonnonlahjakkuutta tässä hommassa ja sepä oli hienoa katseltavaa!

Syksyllä sienestettiin ja poimittiin marjoja. Kannettiin kauheasti lehtiä, neulasia ja roskia sisälle metsästä. Lokakuussa aluetoiminta jälleen aktivoitui ja kipaistiin kirpakassa säässä lenkki yhdestä tuumin. Mukana oli uusi tulokas, Tilman pikkusisko Hupi sekä tietenkin kaikki vanhat tutut partanaamat. Jouluna aluetoiminnan toimesta juhlittiin pikkujouluja kilpailujen ja syömisten merkeissä. Meidän tytöt jäivät aivan paitsi, juoksuttelivat kilvan kotona.

Joulu sujuikin totuttuun tapaan kodin ja sukulaisten väliä kulkien. Aattoaamuna käytiin ihana tunnelmallinen ja luminen lenkki metsässä. Lahjapaketeista tuli luita ja keksejä tytöille. Uuden vuoden aattoilta istuttiinkin Satun luona mökkiin linnoittautuen ja Osku, Aatu, Netta ja Tilma toivottivat nelisin hyvää uutta vuotta 2006 toisilleen.. ;o)