Kuulumiset 2008

11.12. Iloista Joulun odotusta! Nakeromme ovat pian viisiviikkoisia naskalihampaita, jotka painavat kovaa kyytiä aitauksessa olohuoneessamme. Kasvuspurttia otettiin reippaasti, kun kiinteät pöperöt tulivat tarjolle ja lapset ovatkin jo niin suuria (ja Kutvonen norsu), että yltävät syömään seisovasta maitobaarista! Monenlaista on näihin viikkoihin mahtunut. Pentulaatikko kävi kolmen ja neljän viikon välillä turhan pieneksi etenkin Kutvoselle ja Nopsalle, jotka kiipeilivät luukusta ulos. Sama kaksikko on myöhemminkin ottanut hatkat aitauksesta ja viipottaneet tutkimaan suurta maailmaa. Muitakin on päästetty tutkimusmatkalle ihan luvanperästä. Serafiina onkin reissannut reippaimmin, sillä typylle sattui pieni baarionnettomuus niine seuraamuksine, että etujalka käytiin kuvauttamassa lääkärissä ja Serafiina sai jalkaansa paketin. Jalkaan tuli siisti murtuma, joka näyttää paranevan erinomaisesti. Kontrollikuvassakin kävimme jo ja Serafiina hurmasi hoitajia ihanalla naamannuolijaluonteellaan. Murtuma oli paranemaan päin ja typy paahtaa tasaveroisena porukassa menemään, painii ja leikkii. Varmistamme vielä toisessa kontrollissa, että jalkaan ei jää mitään. Osalle naperoista on koti löytynyt, osa etsii vielä omaa perhettään. Jos kiinnostuit, ota reippaasti yhteyttä! Partalapset luovutetaan uuden vuoden aaton jälkeen.

20.11. Aika kuluu siivin! Naperot ovat parin päivän päästä jo kaksiviikkoisia. Eilen alkoivat tirkistellä silmäluomien ravosta sumein katsein. Tänään Kutvosen takapää nähtiin jo kävelemässä, etupää ei niinkään. Kovasti kaikki ovat kasvaneet kokoa ja tukkakin on venynyt. Nenät alkavat olla melkoisen mustia, Serafiina puuteroi lakritsipuuterilla ensimmäisenä nenäänsä jo viikko sitten. Pipanat eivät enää ole heti kanttu vei tissin jälkeen vaan nassuttelevat mukamas suullaan kaikkea.. jalkojaan.. toisiaan.. mammaa.. laatikkoa. Tilma hoitelee velvollisuutensa ja nostaa välittömästi kytkintä, kun lapset on ruokittu ja putsattu. Kaavat muuttuvat nopeaa - juuri kun ehdin tottua siihen, että Tilmaa ei saa laatikosta ulos, niin sitä ei saanutkaan enää laatikkoon sisään, ellei lapsilla ollut hätä. Kovin tarkkana rouva muksujaan laskee jokaisella punnituksella ja pentuja käsiteltäessä. Silloin ei joudakaan lorvimaan toisissa huoneissa vaan pidetään jöötä, ettei mene muksut laatikosta hukkaan.

11.11. Pipanat ovat kolme vuorokautta vanhoja. Tuntuu, että ne ovat olleet meillä paljon kauemmin! Tilma on alkanut ottamaan rennommin pentulaatikossa ja vaihtaa jo itsekin asentoa, eikä makaa perunasäkkinä ulkoilujen väliä. Tilpe malttaa jopa tulla tahtomaan ulos, kun hätä on tarpeeksi suuri. Ensimmäisellä kerralla ihan hämmästyin - mamma kun oli sitä ennen täysin juurtunut laatikkoonsa. Pennut oli kasattu nättiin läjään keskelle lootaa ja siinä vetivät tyytyväisenä unta nassuun. Tänään ryntäsin katsomaan, että kuka kumma roplattaa jossain huoneessa ja löysin Tilman potkimasta säpsypotkujaan kyljellään makkarin matolla. Liekö rouva kaivannut venyttelytaukoa? Muutenhan mamma tarjoiluttaa evään ja veden suoraan naaman alle laatikkoon, ei sieltä pois kärsi lähteä. Ruokahalu onkin aivan pohjaton ja vesikuppikin saattaa tyhjentyä kerralla. Pipanat ovat kasvaneet melko tasaisesti ja nostaneet syntymäpainojaan 70-100 g. Tyttötrio on taas niin tasaväkinen, mutta hyvin ovat Villis ja Serafiinakin pärjänneet. Tissillä ollaan ahkeraan ja välillä käy melkoinen nujakka ja möykkä siitä, kenen paikka milläkin nisällä onkaan. Sitten lopotetaankin hännät oikosenaan ja ynistään tyytyväisenä.. ja mamma saattaa kuorsata, kun lapset syö!

8.11. Pipanat syntyivät puoliltaöin alkaen! Synnytys sujui hyvin ja aamutuimaan laatikossa tuhisi vauhdilla tullut tyttötrio Pipsa, Nopsa ja Näpsä, Aikamiespoika, viides Villahousu, kuudes Kutvonen (iso poika!) ja pahnan pohjimmainen neiti Serafiina. Eli siis neljä mustaa narttua ja kolme mustaa urosta. Meidän vieteripuntari heitti komeita lukemia: 400 g tyttötriolle ja Aikamiespojalle, 350 g Villahousulle ja Serafiinalle sekä 450 g Kutvoselle. Pennut olivat heti virkeitä ja ryhtyivät tisuttelemaan. Mamma voi hyvin ja hoitelee pentuja mallikkaasti. Laitan kertomusta pipanoiden maailmaantulosta kohta puoliin, olihan se ensikertalaiskätilölle varsin hieno kokemus!

30.10. Tilma-rouvamme pyöristyy kovaa kyytiä ja loppusuoralla tässä ollaankin. Mamma on voinut loistavasti: ruoka on lystänyt, pesää on käyty joskus vilkaisemassa ja ulkonakin vielä jalka nousee. Pieni pulma on iskenyt loppuraskaudesta - rakko meinaa olla aina täynnä ja yöt ovatkin jo ongelmallisia, vaikka toinen vessahyppääjä päästääkin muutaman tunnin välein yötarpeille, niin housut meinaavat kastua. Aikaistin ruokailuja, jospa ensi yönä olisi helpompaa. Pentuja-sivulle sain laitettua kuvaa komeasta ukkokullasta sekä jotain Tilmasta.

14.10. kävimme ultrassa varmistamassa sen, mitä silmäni jo ounastelivat - meille on tulossa pentuja! Hauvavauvoja kölli masussa heti useampia. Rouva onkin leventynyt vyötäröltään ja painokin on noussut, vaikka ruokahalu oli välillä säästöliekillä. Tilman sulhanen on Kelmi Kummanpoika Pyhäsalmelta. Laitan Kelmistä kuvaa pentusivulle heti kun Kelmin taustajoukot ehtivät kaivaa edustavaa fotoa naftaliinista :o) Tilmaahan täältä l&äytyykin jonkin verran... paitsi että kuvagalleria olisi nähtävästi syytä elvyttää. Rouva katselee kovin naturellina naapurin hepoja viikko takaperin pihaltamme alakuvassa.

Tilma on astutettu jokunen aika takaperin varsin onnistuneissa merkeissä ja toivon tietysti kovasti, että pentusia olisi nyt tulossa. Tilmalle on ultra-ajankohta varattuna viikon 42 alkuun. Lisätietoa yhdistelmästä pentujasivulla jos ja kun tiineys varmistuu.

25.9. Kesä taittui syksyksi elonkorjuun merkeissä. Kaikenlaita marjaa oli haalittava pakastimet täyteen ja koiratkin pääsivät möyrimään metsään pitkästä aikaa. Tatsi oli tallella ja kuivastakin metsästä löytyi se mutainen kohta ja ilmestykset olivat sitä myötä! Kuvitelkaa nämä ystävät sadevesiputkikesän jälkeiseen hillametsään - kyllähän ne haisi suolta... ja mukana oli koko koristearsenaali.

Elvis vieraili Akuutissa näyttämässä varpaaseen tullutta pattia. Olin satavarma, että siinä on kasvain, mutta alustavan näytteen pohjalta hoidettiin antibiootilla tulehduksena. Elviksen varvasta seuraillaan nyt, kasvaako patti entiselleen ja poistetaan sitten, jos vielä suurenee. Kaikenlaita muhkuraa näihin siunaantuukin. Ensimmäiset vuodet narttujen kanssa olivat varsin helppoja, mutta näköjään aika ja määrä tekevät tehtäväänsä, että lekurille tulee asiaa...

Netskun turkki on hiljalleen parantunut uuden ruoan myötä ja vyötärökin on pysynyt paremmin kondiksessa. Muuta kummallista tässä ei syksyn mittaan ole tullutkaan, rauhallista eloa koirien osalta.

Vallan oli unohtua, Casino Tilmanpojan lonkka- ja kyynärtulokset olivat tupsahtaneet KoiraNetiin: A/A ja 0/0 - jee, paljon onnea Casinolle omistajineen terveistä kintuista!

7.8. 2-vuotisonnittelut Tilman ja Vegasin Memorylane-lapsukaisille! Pitkää ikää, malttia ja järkeä veljestriolle Remu, Casino ja Elvis sekä tyttötrio Ginia, Hertta ja kolmas Typy ;) Elvis juhlisti päiväänsä mutustellen luuherkkua kotonaan.

20.7. Ylivieska KV. Käväisimme koko perheellä näyttämässä Elvistä kehässä viimeistä kertaa tälle kesää. Tuomarina Elena Ruskovaara, Elvis EH AVK3. Hyvä eriputki katkesi nyt harmittavasti ;o) Eipä tästä näyttelystä sen kummempaa, märkää tuppasi olemaan edelleenkin, vaikka oli aurinkoista. Karkasimme alueelta pikimmiten syömähommiin ja shoppailemaan..

13.7. Oulu kr - tuplapäivän jälkimmäinen. Vain Elvis sertimetsällä kaatosateessa ja suojuoksussa. Taivas repesi, mutta nokialaiset jalassa ja sadetakki päällä onnistui telttakatoksen virittely. Täysin toinen juttu olikin saada Elvis kuivana telttaan. Koska kurapuku ei ollut käsillä, eikä Elviksen kestäviä sadetossuja, päädyin kokeilemaan ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa trimmipöydän kestävyyttä vetoalustana kasatulle häkille, jossa on kyytiläinen sisällä. Trimmipöydällä on onnistunut varusteiden kuljettaminen, mutta neljäkymmentä kiloa ja upottava maa tekivät tehtävänsä ja sata metriä vedettyäni hiki otsassa rusahti pöydän vetokahva ruuveineen puusta läpi! Kyllä siinä varmasti Elviskin ihmetteli kyytiä. Loppumatkaksi sainkin Satusta kantoavun ja häkki Elviksineen heilahti telttaan semmoisenaan! Olihan se yhdenlainen uintipäivä. Rapa roiskuen Elvis kaahasi avoimen ensimmäiseksi ERInomaisella. Moona oli tänään EH JUK1.

12.7. Oulu KV - kotinäyttely! Puunasin Tilman ja Elviksen tiptopkuntoon ja reissuun läksittiin täydessä varustuksessa. Varusteet olivatkin tarpeen, aurinkoa piisasi, mutta runsaisen sateiden johdosta näyttelykenttänä toimiva ravirata oli varsin vetinen, jopa mutainen. Kiitokset avuliaalle Liisalle, joka jelppasi teltan kanssa ja auttoi koirien kantamisessa telttaan! Niinpä niin, eihän pöyheitä valkeita tassuja passannut soosiin astua... ja hyvä niin, nimittäin suittu prinssi ja prinsessa pärjäsivät varsin hyvin! Elvis ERI avointen neljäs, varsin vauhdikkaasti esiintyen ja potin otti Tilma, kaikkien narttujen ensimmäiseksi ja VSP:ksi kera CACIBin! Kuinka ihanaa olikaan esittää Tilma, joka esiintyy mielellään ja kauniisti, mitä nyt innostui tällä erää ja otti pari ylimääräistä loikkaa :o) Tilman tämän vuotinen näyttelymenestys onkin ollut upeaa: neljä näyttelyä, joista kolme CACIBia ja yksi vara-CACIB. Oulussa debyytin teki myös tuttavamme Moona EH JUK2.

8.7. Hienoja tuloksia Kennelliiton KoiraNetissä, Tilman poika Remu (Memorylane Vidal Sassoon) lonkat A ja kyynärät 0. Puolet lapsukaisista kuvattu ja terveeksi todettu, hienoa!

28.6. Kesäkuu kului rattoisasti lähes tulkoon opiskeluilta vapaana kovasti lenkkeillen. Nettiksen vyötärö vain pullottaa samalla tavalla lenkkeilystä ja laittisapusta huolimatta. Toki koirat juoksisivat varmasti mielellään paljon enemmän kilometrejä, mutta vielä ainakaan en ole pystynyt nostamaan määrää enempäänsä. Joka päivä kuitenkaan kävellään useampi kilometri. Tässä vaiheessa Nettiskin on siirtynyt osittain Royal Caninille, mutta popsii vielä entiset laittinaput siinä ohessa. Sen jälkeen laitetaankin RC:n laittisapu kovaan testiin, josko sillä saisi kyljet kyytiä. Entinen ruokamerkki on todennäköinen syyllinen Nettiksen toivottoman huonoon karvapeitteeseenkin. Odotukset on kovat Netankin kohdalla Royal Caninista. Tilma on voinut valtavan hyvin, kaikki oksentamiset loppuivat kuin seinään merkkiä vaihdettaessa ja joitakin kuukausia kun on syöty, on turkkikin palautunut ja paino ihan mukavissa lukemissa. Elvis syö samaa ja entiselle nirsolle maistuu kiitettävästi plus turkki voi hyvin ja painoa on tullut. Hallelujah..
Hoitopartis Moona oleskeli vajaa pari viikkoa meillä kesäkuussa. Moona humputteli menossa mukana ja istuskeli kylällä jäätelöllä ihmetellen vilkasta maalaiselämää. Moona jätti harkintaan, josko ruohonleikkurit eivät ehkä oikeasti sittenkään syö pieniä partacollieita. Pieniä ei ehkä, mutta entä tämmöisiä pitkäkoipisia varsan sukuisia? Moona pääsi Limingan partispesuriin ja lopputuloksena esittelemme tämän leidin:

7.6. Erikoisnäyttely Valkeakoskella. Ihanaa, mahtavaa! Viime vuotinen erkkari jäi välistä, mutta nyt nautittiin senkin edestä auringossa grillautuen. Minulla oli mukana vain Elvis, vaikka Tilmakin olisi ollut jo OK kunnossa pohjavilloineen päivineen. Elvis ei juurikaan ehtinyt rauhoittua näyttelypaikalla, sillä tulimmehan hirveällä kiireellä viime hetkillä tapamme mukaan.... ja hyvistä päätöksistä huolimatta... Eikä telttaamme löytynyt keppejä, vaikka niiden piti olla mukana! Koko komeus olisi lentänyt purjeena taivaalle ilman ystävällistä telttanaapuria, kiitos Bodil :o) Kehässä brittituomarin syynissä Elvis menestyi ERInomaisesti nuorten luokassa sijoittumatta. Elvis ei huomannut ollenkaan antaa parastaan sijoituskamppailussa vaan löysi jonkin supertaivaallisen tuoksun maasta nenänsä edestä... Eihän sitä silloin kerta kaikkiaan kykene! Vaan saimmepahan muistoksi melkoisen kivan kuvan Elviksestä erkkarissa.
Reissuun sisältyi luonnollisesti kommelluksia lähinnä ennen näyttelyä. Matka ja päivä olivat pitkiä... Taitoimme matkaa yhdessä Satun ja kolmen partaurpon kera. Lähtöaikataulu viivästyi parilla tunnilla, mutta reissu eteni reippaasti. Ensimmäinen järkytys tuli kun koirat olivat piipahtaneet yksi kerrallaan vessatarpeillaan huoltoaseman takana heinikossa ja matkasimme jälleen autossa ja huomasimme yhtäkkiä, että Aatun kintut olivat öljyssä! Pikainen tarkistus ja muut olivat reilassa. Aatulle saappaat jalkaan ja matkalta ostimme tökötit öljynpesuun iltaa varten. Ehkä siltikin ehtisimme nauttia mökki-illasta parin siiderin kera... Perillä olimme juuri ja juuri ihmisten aikaan. Koirat iltalenkille ja mökki-ilta häämötti... paitsi että palatessamme mökille kaikki kolme tursasta olivat jaloistaan jossain ihme pihkassa, hirveä määrä pihkaisia pieniä puunlehtiä karvat täynnään. Se siitä, jynssättiin kaksitoista kinttua muoviämpärissä mökin kuistilla ja kaaduttiin aamuyön puolella sänkyihin. Jos ensi näytelmissä nähdään kelmuun käärittyjä partacollieita, ne ovat varmaan meidän - pienenä varotoimenpiteenä.

16.5. Sylin täydeltä onnea puikulanokka-Netallemme! Nettis kaunistautui kuusivuotissynttäreiden kunniaksi suihkun alla. Sankari voi tasaisen paksusti kaikkialta muualta paitsi hentoisesta karvoituksestaan. Koirilla oli tänä keväänä varmasti kaikkien aikojen kamalin karvanlähtö, molemmilla. Netassa on niin ohuesti haivenia, että iho on pigmentoitunut selkälinjasta ja niskasta. Siinä oli yksi syy, miksi otatin kilppariarvot Netasta. Arvot olivat kuitenkin normaalit. Lenkkeilyyn kiinnitin huomiota kesän korvalla ja olen pitänyt päiväkirjaa kuljetuista kilometreistä. Netta on siitä huolimatta 23-24 kilon väliin. Apuaa..

7.5. Elvis juoksi rallia vessametsäpalstalla eräs toukokuun aamu ja palasi vessahommistaan tassu verta läiskien. Anna mun kaikki kestää - anturassa oli suuri verta vuotava haava, ei autoa eikä lapsenlikkaa saatavilla siihen hätään. Soitto kylälekurille ja hän neuvoi avohaavana hoitamaan. Viilto ei yltänyt kuitenkaan tolkuttoman syvälle kudokseen. Putsasin tassun ja haavan ja seuraavat kaksi viikkoa Elvis vietti meidän luona tassu paketissa ja haava putsattiin päivittäin huolellisesti. Liikunta rajoittui pakolliseen. Tassu parani onneksi entiselleen! Elvis kurvasikin siteistä päästyään kotiinsa maalle juoksemaan kiinni menetettyjä kilometrejä.
Tyttäret piipahtivat verikokeissa yksityisellä. Ensimmäisestä normaalista verikokeesta huolimatta jäin pohtimaan Tilman kuntoa ja otatin varalta toisen paneelin Tilmasta. Lähtipä huolet: maksa- ja munuaisarvot olivat erinomaiset, diagnoosina edelleenkin ruokamerkin epäsopivuus. Tilma siirtyikin edelliskuun aikana kehutulle ja laadukkaalle Royal Canin -merkille, joka on sopinut erinomaisesti. Netalta tarkistettiin samalla kilpirauhasarvot, ne olivat normaalit.

1.5. Elvis tilattiin Liminkaan kylän omaan vappukoiranäyttelyyn. Kuvittelin kyseessä olevan hyvin pienimuotoinen mätsäri, mutta mitä vielä - porukkaa oli kuin pipoa ja sää suosi. Elvis pestiin ja föönattiin kiiltokuvakuntoon. Hengailtiin koko perheellä alueella, Elvis luonnollisesti ratkiriemuissaan. Ei siinä joutanut nakkia jyrsimään saati vettä hörppäämään ensimmäiseen tuntiin! Kehäporhallus kävi yllättävän nätisti ja Elvis sai kehut iloisesta olemuksestaan. Punaisella jatkoon, mutta sijoituspaikkaa ei enää hellinnyt. Kiva reissu ja huomattiinpa, että rimpulasta on kasvanut varsin komea, lihaksikas ja karvainen mies ;o)

21.4. Aprillipäivänä meillä olikin ennennäkemätön määrä koiruuksia talossa, kun Elviksen lisäksi saimme hauskan hoitopartiksen luoksemme. Serkkutyttö-Moona (Memorylane Puz A Spell On U) asettui lauman jatkoksi tosi sujuvasti. Hauskaa oli katsoa, kuinka kukin suhtautui pitkäkoipiseen pentuun, kun tulivat vuoronperään katsomaan. Netta huiskutteli iloisena, että mikäs toi on, mutta suuntasi intonsa sitten pennun omistajaan. Elvis tuli tietenkin vauhdikkaasti katsomaan tulokasta, mutta ei pitänyt lainkaan samanlaista sutinarallia kuin urosvieraiden kohdalla. Leikkimään olisi pitänyt heti ryhtyä. Yllättäjä oli Tilma, joka tuli rinta rottingilla ja liput salossa leveästi marssien "talon emäntänä". Tilma alleviivasi emännyyden tarpeeksi katsomallaan murinalla. Oho, oliko se meidän hilipatihippan Tilma-rinsenssa? Tosi asiassa roolit ovat vaihtuneet varmaan jo pari vuotta sitten tässä laumassa ja aina laumanpääksi katsomani Netta onkin jotain muuta ja emännyyttä hoitelee Tilma, kuten tässä taas nähtiin.. Hyvinhän ne juttuun tuli, varsinkin kun Tilma esitteli itsensä selkokielisesti heti alkuunsa ;o)
Parin viikon ajan oli sutinaa. Elvis meni kotiinsa ensimmäisen viikon lopulla ja Moona kävi myös kotonaan ja oli seuraavalla viikolla pidemmän pätkän. Mukava oli seurata "neljättä persoonaa" näin läheltä. Käytiin kylillä ja harjattiin turkkia (en malttanut pitää näppejäni erossa, mutta nopsaanpa tuo pentuvilla vanuttuikin) ja touhuttiin kotona. Moonaa ei hätkähdyttänyt ollenkaan meidän reilu yksivuotiaan touhut ja kiljahdukset, vaikka lapsia ei niin ollut tavannutkaan. Tästä yksi koira jokaiseen käteen ja jalkaan -kokemuksesta jäi mieleen se koominen hetki, kun lasket neljä ruokakuppia neljän nenän eteen. Netan puikkonaama lotasee kupin sisällön enempiä tutkimatta naamaansa, kun kolme muuta tuijottavat kuppejaan, haistelevat vähän, pälyilevät ympärilleen ja Moona kävelee ensimmäisenä pois ilman maistijaisia. Elvis käy katsomassa Moonan kuppia ja pureskelee jonkin nappulan omasta kupistaan. Tilma nuolee omia kuulian ja rouskuttelee äänekkäästi sen muutaman palleron ja lähtee pois. Olispa mulla enemmän tuommoisia nettoja syömisen suhteen!!!

Tilma piipahti lääkärissä sitten viime kirjoittelun. Sponsorireissu! Maksoin satasen kuullakseni, että toiset ovat mahastaan niin herkkiä, että ruokamerkin vaihtelu saattaa heittää pöntön sekaisin pidemmäksi aikaa. No tiedetään nyt sekin ihan lääkärin suusta. Otettiin siellä kuitenkin verikokeet, joissa ei ollut huomautettavaa. Tilpen oksentelu on laantunut, joten ell mielestä jatketaan tällä laadukkaammalla pöperöllä ja relatipoilla, jotka ovat ehkä osansa auttaneet.

Elvis tupsahti pari päivää sitten paluupostissa meille takaisin kommentilla: "Kiitti, nyt riitti". Poju oli saanut porsaan paperit häivyttyään jonkin kerran karkureissulle pihamaalta. Elvis on kehittänyt pakufobian porukoilla ja ennakoi pakutilanteita hyvissä ajoin, vaikka kukaan ei sitä aikoisia pakuun ottaakaan kyytiin. Elvis siis tuotiin takaisin "toistaiseksi". Ehdin parissa illassa ruotia rästiin jääneitä harjauksiani, kun Elvikselle tuli taas noutaja ja rokkimies palaa kotiinsa "toistaiseksi". Oli ikävä iskenyt. Huh, tämä kolme ilman eräpävää -tilanne vaatikin jo kovasti ajatustyötä ja organisointia lenkkeilyn ja rajallisen ruotimisajan suhteen. Emännällä on ollut erinomaisen tiivis opiskelukevät ja homma jatkuu kesälle asti.

31.3. Kevät tuli kuten jokaisena vuonna. Tyttäret ja Elvis ovat kilvan tiputtaneet turkkiaan vaan ahkeraanpa niitä onkin nyt harjattu. Täytyy olla oikein ylpeä itsestään! Netasta tehtiin valtavan kätevä polkkatassuversio. Vuosi sitten koirat olivat täysin neitseellisiä Fiskarsin suhteen mitä nyt anturoitten välistä olin lyhentänyt. Sitten vaihtui mielipiteet kun muksun laskin lattiarajaan. Tilmaakin lyhensin puolimetriä maan myötäisesti. Toki silleen että näyttelyihin kehdataan. Sillä on aina ollut kolmea numeroa suuremmat bootsit kuin jalka ja ikinä ei ollut tullut mieleenkään trimmata, mutta rajansa nyt sentään kaikella. Mitenkään kenellekään suosittelematta, partiksiahan ei siis trimmata, ja itse mollotin kulmat kurtussa entisaikaan, kun joku kertoi Fiskarssien käytöstä. Ajat ja tavat..
Mutta siis Nettamme on sievä polkkatassu ja ero on huomattava, kun tyttäret ovat lenkillä. Netta sipsuttaa siistinä maantien pölyssä ja sorassa, kun Tilma tulee toimittaneeksi kadunlakaisukoneen virkaa mopaten kaiken irtoavan pölyn karvabootseihinsa ja koko koira on yhtenä pölypilvenä. Tässä voisi harkita Limingan kunnan laskuttamista, kun olemme omalta kulmaltamme jo hoitaneet katupölyn siivouksen :o). Niin eikä Tilmallakaan ole nyt siis jättibootsit vaan ihan normaalit, mutta silti.

Netan kasvainleikkauksesta tulee pian kuluneeksi tasan puoli vuotta. Puoli vuotta sitten tuntui, että eletään lopun aikaa. Eihän sitä koskaan tiedä mikä milloinkin on lopun aikaa. Puoli vuotta olisi tuntunut silloin pitkältä jatkolta. Nyt se on mennyt niin äkkiä.. Suu vaikuttaa ihan siistiltä. Rinnassa Netalla on kummallinen koholuomi, joka oli jo ennen kasvainta. Jokin ylimääräinen sekin kai ja sitä seurailen, ei se siinä nimittäin koko koiran elinikää ole ollut.

Olen pitänyt koirien painosta päiväkirjaa epäsäännöllisesti parin kuukauden ajan. Netta saisi laihtua ja muut lihoa. Lähtötilanteeseen nähden Netta-punkero niisti kuukaudessa 100 grammaa alaspäin ja lihoi sen seuraavaan viikkoon mennessä takaisin. Elvis-laiheliini on lihonut pikku hiljaa: kilo on jo saavutettu lähtötilanteeseen nähden vaan taidetta se on ollut, suurta semmoista. Tilma taas on mennyt väärään suuntaan, koska jokin saa sen oksentamaan aika ajoin. Ollaankin menossa Akuuttiin tutkimuksiin ensi viikolla. Kotikonstit maitohappabakteereista ja ruokamerkeistä närästyslääkkeeseen sekä antibioottiin on kokeiltu ilman pitkäkestoista tulosta.

Etelästä kantautui kuulumisia Tilman pojasta Remusta (M. Vidal Sassoon), jonka vaihteistosta löytyy TURBO kuten myös Elviksellä. TURBOa oli käytetty tehokkaasti matchshow'ssa kehätreenien merkeissä. Kiitoksia Merikalle uutisista ja Remulle & omistajille terveiset! Alkuvuodesta kehissä debytoi myös Tilmanpoika Casino (M. Veni Vidi Vicing). Onnea Casinolle omistajineen debyytistä!

Kolmen kopla emännöi ja isännöi talouttamme nyt jonkin aikaa eli siis Elviskin liittyi menoon mukaan hetkeksi. Pitikin heti ottaa konkkaronkasta yhteisfoto, kun viimeinen kolmen kuva taitaa olla ajalta Elvis kokoa työkalupakki. Laitan tänne näytille romaanin höysteeksi. Tuli vähän innostuttua..

5.3. Tänään Tilma täyttää vuosia yhtä paljon kuin jalkoja löytyy vatsan alta, eli siis... nelonen pärähtää mittariin! Jopa aika kiitää siivillä. Tuntuu huisilta ajatella Netan tulevaa vanhenemispäivää, sille kun tulee toukokuussa jo kuusi vuotta. No mitäs muuta, harmaahapsinen Elvis ruodittiin viikonloppuna puolisieväksi. Jäi nääs toinen kylki vielä harjaamatta. Elviksellä on nämä perusteelliset harjaukset harvemmassa nykyisin ja hän siistiytyy vain päällisin puolin säännöllisesti. Ihmeen hyvin on kuitenkin saatu pysymään haivenissaan. Pohjavillat pöllysi tällä kertaa, jokohan siellä Elvis kevättä enteilee. Kovin perhoset ja sytämmet läpätti rinnassa pojalla Netan jälkijuoksutuoksuja niistäessä. Netta toimitti nettamaiseen tapaansa kauniisti karjuen pojan nuuskimaan vaikka itteensä tai mitä muuta tahansa - että turha kuvitella, älä unta näe. Onneksi luovuin Netan lisääntymisajatuksista, olis voinut ärsyttää tuommoista kiukkupussia tarjoilla pojille :o) Mitäpä tässä turhia jaarittelemaan. Onneksi olkoon Tilma-kaunosilmä ja onnellisia vuosia eteenpäin myös sisaruksille: Robin, Lucy, Poppy, Fia ja Bobi!

10.2. Tallinna KV, Viro: Tilman seuraava matkakohde suuntautui ulkomaille! Käy kyllä kateeksi, ei ole itse tullut tuota Viroa katsastettua ollenkaan... Meidän neiti oli vauhdikkaasti liihotellut paras narttu kakkoseksi pikkusiskon ottaessa kultaa. Tilma ei tätä varmastikaan surrut, palkintoina olivat kuitenkin CACIB ja SERT, joten Tilmasta tuli Viron valio :o) Onnea EmmaTialle ja kiitoksia Ninalle! Tilma kotiutui reppu täynnä pyttyjä ja viettää nyt rokulia kesää asti. Elviksen tulokset tulivat tällä välin Kennelliitosta: lonkat B/A, kyynärät 0!

27.1. Turku KV: Tilma lähti reppu piukeana junalla etelään koettamaan onneaan sikäläisissä näytelmissä. Suuret kiitokset Tilman "junakuskille" Eijalle ja kasvattajamamma Ninalle kaiken mahdollisen hoitamisesta :o) Tilman oli täytynyt kulkea hurmaavasti Ninan handlaamana, sillä päivän tulos oli VAK1, PN1, ROP ja CACIB! ;o) Vautsi, ei mikään perähikiän näytelmä tämä! Tuomarina toimi Elina Haapaniemi. Ryhmässä Tilma ja Nina pääsivät jatkoon, mutta eivät ihan palkinnoille asti... Tilma jäikin punkkaamaan kasvattajan hoiviin seuraavaan koitokseen saakka. Tällä välin meitä viihdytti kotona vieraileva stara Elvis. Rapattiin turkkia, käppäiltiin kylillä katselemassa maailman menoa ja viihdytettiin Eeliä. Täytyy sanoa, että Elvis on hivenen rauhoittunut. Se rötköttää omissa oloissaan sisällä eikä hiihdä enää joka käänteessä kantapäissä kiinni! Ulkona vauhti ei ole hiljentynyt piiruakaan. Elviksen käsitys remmistä kuuluu todennäköisesti näin: naru, jolla huolehditaan, että ihminen pysyy perässä eikä jää liian kauas taakse..

5.1. Kajaani KV: pitkästä aikaa Tilman kanssa näyttelyriennoissa! Tilma oli mukavasti saanut lihaa luitten päälle, joten olikin mielenkiintoista nähdä, mitä tuomari tykkää freessistä ulkomuodosta. Tuomarihan tykkäsi mukavanlaisesti ja päivän sijoitus oli valioluokan voitto, PN2 kera vara-cacibin! Cacib-tili siis avattiin vararuusukkeen muodossa. Tuomarina toimi Leni Finne. Poikansa Elvis kasvattaa karvaa ja massaa kotona. Tyyppi on ronkelo ruokansa kanssa ja mahtuisi kulkemaan vallan hyvin oven sarana puolelta. Elvis vieraili Akuutissa lonkka- ja kyynärkuvissa alkukuusta. Alustavat tulokset olivat hyvät!