Kuulumiset

31.7. Nyt on kesän näyttelyt putkessa ja katsotaan, keksitäänkö jotain vänkää loppuvuodelle. Koirat ovat olleet todella paljon ulkona tänä kesänä aidatun pihamme ansiosta ja metsälenkkejäkin on irronnut perheen pienimpien ryydittämänä. Eeli huutaa koiria Ettaa, Pimmaa, Ellssii ja Pippaa.. Tekisipä eetvarttia pienet koirakoulutukset piiitkästä aikaa. Kiikarissa olisi nuoriso-osastolle jotain kurssia etsiä. Pyrin lisäämään Pipsasta oman sivun lähiaikoina koirien alle ja päivittämään muiden tietoja.

19.7. Oulu KV toinen päivä: kas ihanuutta, teltta oli pysynyt maassa kiinni kovasta tuulesta huolimatta (jännitysmomenttia heti saapumiseen)! Tänään Piotr Krol Puolasta arvosteli lähes tulkoon samat osallistujat kuin mitä edellispäivänä kehässä nähtiin. Pipsa ja Hemmi, F. Deck The Halls ottivat jälleen mittaa toisistaan tuloksin Hemmi ROP-PENTU ja Pipsa VSP-PENTU. Ihana Hemmi, upea pentuluokan menestys! :o) Itselläni oli lisäksi mukana Elvis, joka on kesän kaksi näyttelyään esiintynyt totuttua kauniimmin, mutta jolla tänään olikin sitten poltetta tassuissa ja emäntää vietiin tuloksin ERInomaisesti avointen toinen. Tilma elegantilla arvostelulla sijoittui puolestaan paras narttu toiseksi kera VARA-CACIBin. Sellainen viikonloppuputki.

18.7. Kesä-heinäkuun meitä on ilahduttanut Elvis Kopsuvarvas kotonamme. Pikkusen arvelutti yhteislenkit Elviksen ja Pipsan kanssa, mutta meidänpä menomono olikin oppinut kulkemaan remmissä kauniisti eikä enää vetänytkään hihnassa! Kolme vuotta siinä meni! Kukaan ei varmuudella osaa sanoa, miten tässä näin kävi, että veto loppui. Ajattelikohan Elvis, että kerta Pipsa huolehtii veturin hommasta, niin se on yksi ja sama ollakin vetämättä? Lenkit olivat siis oikein leppoisia Elviksen osalta. Ainoastaan vastaan tulevien koirien kohdalla jätkä unohtaa hirmuiset voimansa ja siinä emäntä poraa kantapäitään multaan, ettei lennetä rättinä perässä. Kesälomalla pihamme laajeni ja aita tukevoitui hieman. Pipsa on hoitanut kastemadon sijaisuutta mylläten ja pöyhien pensaiden alustoja. Siellä sillä on omat multaiset montut, missä makaa. Sniif, reunoista ja aidoista huolimatta.. Hiekkalaatikko on myös kuoppia täynnä. Roska-autofobia haihtui yhtäkkiä itsestään niinkin helposti, että muutaman kerran katseltiin yhdessä tuota pahamaineista kolistelijaa pihalta. Noh, roskiksista kauneuskilpailuihin..
Oulu KV: kotinäyttely! Vein Pipsan ja Tilman Elena Ruskovaaran arvosteltavaksi tuuliselle raviradalle. Teltan virittelykin meni sikseen kovassa tuulessa ja teltta saatiin pystyyn vasta kehän jälkeen seuraavaa päivää varten... Pipsa ja Hemmi, F. Deck The Halls saivat molemmat KP:t ja ottivat mittaa toisistaan Hemmin ollen ROP-PENTU ja Pipsa VSP-PENTU. Onnea Reetta ja Teemu! Tilma oli ERI VAK1 PN1 CACIB VSP erittäin mukavalla arvostelulla :o)

12.7. Kemin näyttelyssä Frostcape-edustus paikalla Hemmi-pojan muodossa. Hemmi, F. Deck The Halls nappasi ROP-PENNUN pytyn. Kehää arvosteli Pirjo Aaltonen. Hemmin iskä Kelmi, Kinsfolk CassCasey melkein nappasi sen viimeisen sertin ollen PU2, mutta vara-sertillä. Aijaijai..kyllä se sieltä vielä tulee! Onnea Hemmin ja Kelmin henkilökunnille! :o)

5.7. Pietarsaari ryhmis: johan allekirjoittanutkin pääsi näyttelytunnelmaan mukaan paikan päälle. Elviira-neitimme oli jälleen menossa mukana isänsä kera ja näyttely oli tilmasia täynnään, nimittäin kehässä esiintyi ensimmäisenä Pipsa, F. Auld Lang Syne pentuluokassa sijoittuen 1. KP ROP-PENTU. Avoimissa uroksissa nähtiin veljekset Casino, Memorylane Veni Vidi Vicing ERI2 PU3 VARA-SERT ja Elvis, Memorylane Viva Las Vegas ERI3 PU4. Johan sitä oli itse niin ruosteessa, että meinasi paras uros -kehä mennä sivu suun, kun olin jo koiraa vaihtamassa.. Avoimissa nartuissa esiintyi Ginia, Memorylane Virginia Woof ERI2 PN4 VARA-SERT ja valionartuissa Tilma ERI1 PN2. Tuomarina oli Jadranka Mijatovic. Mukava menestys siis tilmasilla! Oli huippua nähdä puolet Tilman ensimmäisestä pentueesta kasassa ja laitetaanhan tähän näytille, miten komeita poikia ja kauniita tyttäriä he ovatkaan..

4.7. Kokkola KV, Tilma huristeli Ninan kyydissä jälleen pohjoista kohden muiden karvakamujen kanssa ja esittäytyi Kokkolassa norjalaiselle Leif-Ragnar Hjorthille sijoituksena Paras Narttu 2 ja VARA-CACIB. Tilman lapsukaisista esillä jälleen Casino, Memorylane Veni Vidi Vicing avoimen luokan toinen kera VARA-SERTin ja Ginia, Memorylane Virginia Woof ERInomaisesti avoimen luokan neljäntenä.

14.6. Riika KV, Latvia: Casino toinen loistava päivä tuloksena jälleen paras uros 2, Latvian serti ja siirtyvä CACIB ykkösen ollessa jo kansainvälinen valio! Tilma oli myös Ninalla reissussa mukana ja sijoittui kuudesta partistyttelistä ensimmäiseksi ollen VSP eli näin ollen voimme tituleerata Tilmaa myös Latvian muotovalioksi ja KANSAINVäLISEKSI valioksi! Päivän tuomari Philip John Intiasta.

Suuret kiitokset Ninalle upeasta koirasta ja Tilman näyttelyttämisestä niin kotimaassa kuin ulkomailla - teit valioitumisen mahdolliseksi!

13.6. Riika KV, Latvia: Tilman ranttalipoika Casino (äijämäisyys ja Jone Nikulahan ovat nyt muotia) paras uros 2 kera VARA-CACIBin! Onnea, pikkuruinen petraus sitten edelliseen! :o) Päivän tuomari Marion Ten Cate, Alankomaat.

7.6. Erikoisnäyttely Tammelassa, Forssan lähellä. Vuosittainen pakkosauma päästä erkkariin - niin tänäkin vuonna! Autoon pakkasin Elviira-vauvan ja kaikki härpättimet ja kalusteet, mitä kolmekuukautinen naisihminen tarvii yhden yön reissussa mukana (niitä on jos myssyjä yksistään on jo kolmea sorttia), kaikki tilmaset eli itse Tilma, poikansa Elvis ja tyttärensä Pipsa, metallihäkki, näyttelyteltta plus muut koiramaiset tarvikkeet. Ja itselle kenkiä ainakin kolme paria. Kolme on maaginen luku.. Mahduin nippa nappa itse autoon. Matkaseura täytyikin sitten laittaa tulemaan toisella autolla perässä eli Satu koirineen :o)

Ja sitten itse näyttelyyn: pennut 5-7 kk aloittivat päivän. Pojissa Hemmi, F. Deck The Halls sai kunniapalkinnon sijoittuen toiseksi seitsemästä pojasta ja veljensä Kutvonen, F. Sleigh Ride niin ikään KP ja sijoituksena kolmas. Pikkutytöt seuraavana vuorossa ja yhdeksästä pennusta kirkkaimpaan kärkeen juoksenteli meidän Pipsa, F. Auld Lang Syne. Aaltoja upeasta menestyksestä lapsukaisille! Pennut arvosteli kasvattajatuomari Janet Lewis, kennel Potterdale, Isosta-Britanniasta.

Urokset arvosteli Mike Lewis ja avoimissa uroksissa toisensa tapasivat Elvis ja veli Casino, Memorylane Veni Vidi Vicing. Velipojan kultainen käytöskirja oli unohtunut kotiin tältä päivältä eikä tuomari voinut poitsua näin ollen arvostella. Casino kunnostautuikin sitten seuraaviin näyttelyihin, mutta siitä myöhemmin... :o) Elviksellä oli tietenkin kaasu pohjassa kuin myös ja päivän saldona Erittäin Hyvä. Koska päivä odotetusti venyi pitkäksi ja kotimatkassa riitti ajamista ja matkaseurani söi kolmen tunnin välein ja vaati kuskilta katsekontaktia porpatukseensa aika ajoin, lähdimme kesken kotimatkalle ja Tilma jäi Ninan esitettäväksi ja Tilpelle oli lisäksi luvassa uudemman kerran cacibkalastusmatka Latviaan Ninan messissä. Tilma oli erkkarissa valionartuissa ERInomainen :o)

16.5. Paljon onnea, Netta seitsemän vuotta! Seitsemän yhteistä koiramaista vuotta takana päin. Teinköhän käytännössä yhtikäs mitään ennen koiria? Onneksi organisointikyky on kehittyvä hyve ja univaje tosiasiassa energiaboosteria näin neljän partapurilaisen, taaperon ja vauvan kanssa duunatessa.
Pipsalla piisaa kujeita: se on tehnyt tuuletusaukon mun tennarin pohjaan, vetänyt kuteet eteisen matosta kiharalle isäntäväen ollessa poissa kotoa (plus nakertanut lattialistaa) ja aidatulta pihalta se karkaa kuin mikäkin Houdin, vaikka tilkitsen pakoreikiä minkä kerkeän. Ja mikäs se neidin saa karkuretkelle? Kaksi kamaluutta: roska-auto ja tuuletusikkunan avaaminen... tarviiko tähän muuta sanoa? Aita kun on alitettu tai vaihtoehtoisesti läpäisty, Pipsalla ei enää hätää olekaan ja se hiimailee talon päätyssä ja odottelee, koskas tullaan hakemaan. Onpahan yksi tämmöstäkin laatua. Elviksellä on pentuna n. 40 cm korkea aita ja se pysyi sen takana. Aina niin kauan kunnes naapurin koira tuli pihalleen..

9.5. Kannus pentunäyttely: ensimmäiset omat kasvattini tekivät ensiesiintymisensä juuri viisi kuukautta täytettyään ja menestys oli upeanlaista: tuomari Anita Alatalo arvosteli Kutvosen, F. Sleigh Ride ykköseksi kera KP:n ja ROP-pennuksi ja Hemmin, F. Deck The Halls hienoksi kakkoseksi kera KP:n. Pojat henkilökuntineen ottivat kaiken irti sateisesta päivästä taivasalla ja Kutvis jatkoi ryhmään ollen RYP-3, tuomari Merja Ylhäinen. Pojat esiintyivät myös parikilpailussa ja voittivat sen! Hurjan paljon onnea Katrille, Teemulle ja Reetalle :o)

21.4. Havaittu koira partacollielaumassa! Ei kun se onkin entinen partacollie, nykyinen parratoncollie Netta. Elviira-neitimme järjestää iltaohjelmaa tällä hetkellä siinä määrin, että päädyin pitkän harkinnan jälkeen leikkaamaan Netan turkin lyhyeksi. Netasta tuli tosi sporttinen ja koiramainen ja harjauksessa tavattava pahansisuinen rähinäroopekin katosi, kun ei tarvi harjaa hänen korkeutensa herkällä iholla liikutella. Osa naapureista arvasi Netan kohdanneen "keritsimet", mutta yksi erehtyi kysymään, että: "Mutta mikäs koira se TUO nyt sitten on.." Netta ei osaa enää naamioitua kerjätessään vaan tyyppi vaikuttaa tosi röyhkeältä, kun se tuijottaa silmä kovana syömisiä. Jonkinlaisen uuden roolin se tuntuu ottaneenkin turkinheiton myötä...

13.4. Lappeenranta KV: Tilma ERInomainen valiotyttöjen neljäs, tuomari Anatoli Zhuk, Valko-Venäjä. Tilma palasi pyttyineen päivineen kotiin tämän näyttelyn jälkeen. Kiitos jälleen Ninan tourneetoimistolle kyydeistä, hoidosta ja näyttelyttämisestä ;o) Kotona tytöt keskustelivat liput salossa ja nähdäkseni asia jäi vielä vähän keskeneräiseksi tai jotain.. ainakin kupilla puitiin emännyyttä minuuttitolkulla niine seuraamuksine, että Netta popsi huuliinsa Tilman kuulat Tilpen kupista. No ohhoh..

5.4. Elvis oli jäänyt hieman säästeliäälle harjaukselle alkuvuoden täpinöissä. Jalat oli otettu silloin, toinen kylki tällöin ja viimeinen kankku tuolloin. Katselin koiraa ja katselin peiliin ja Elvis tuli meille reiluksi viikoksi työmaaksi. No eipä siinä mitään, en minä ehtinyt sitä sen koommin ottaa meillä kotonakaan, kun aina jompi kumpi muksu vaati huomiota. Pipsalla ja Elviksellä oli kuitenkin kivaa rymytä peltolenkkejä vielä viimeisillä kantohangilla. Yhtä tuulispäitä ovat. Otin sitten oikein harjauspäivän Elvikselle ja lapsilla istui mummoja rivissä hoitohommissa. Tulihan Elviksestä komea ja pestiin vielä puhtaaksikin.

28.3. Koiristani Netta ja Pipsa osallistuivat tänään Hannes Lohen tutkimukseen verinäytteen muodossa. Elvis on osallistunut jo aiemmin. Netasta oli kova homma saada verta putkeen, rouvalla pullotti suonet hienosti, mutta nähtävästi verensä oli ujo, koska näyteputkeen ei meinattu saada mitään herutettua! Aloitimme aamun ensimmäisinä luovuttajina ja hiki siinä tuli hoitajalla, omistajalla kuin koirallakin ja varmaan kaikilla jonossa seuraavana olevilla ;)

22.3. Latvia KV: Tilma tänään Latvian näyttelyssä PN2 VARA-CACIB. Viimeinen ulkomaan cacib-rusetti siis antaa vielä odottaa itseään.

14.3. Tampere KV: Tilma hilpaisi junalla etelään Ninalle pieneksi ajaksi ja osallistui Treen näyttelyyn. Ray Greer Uudesta-Seelannista sijoitti Tilman paras narttu kakkoseksi ja Tilpen tilille kolahti jälleen yksi CACIB ykkösen ollessa veteraani. Hyvä Tilma ja Nina!

10.3. Alkuvuonna kotioveltamme aukeava pelto on antanut mahtavat lenkkeilypuitteet. Koirat ovatkin järkiään porhaltaneet lenkkinsä vapaana pellolla ja matkaa on taitettu moottorikelkan jälkeä pitkin. Tänä päivänä puuhastelimme porukalla pellon pielessä, kun Pipsa sai suuren kuusikon juurelta oksan silmäänsä. Onneksi onni oli myötä ja silmä säästyi. Sain heti omalta lemmikkiasemaltani hätäajan ja pääsin välittömästi viemään Pipsaa näytille. Silmänpohjukka puhdistettiin nukutuksessa ja Pipsa sai antibioottikuurin. Oksa siis puhkaisi silmänpohjukan upoten parin sentin syvyyteen luomen ja silmämunan välistä. Kerta kaikkiaan kamalin onnettomuus ikinä, mitä koirilleni on sattunut. Ajattelinkin siinä oksan vedettyäni silmästä ja laukatessani pentu sylissä puhelimeen, että se kuolee käsiin. Mutta siis onni myötä ja hyvä niin!

5.3. Hyvää syntymäpäivää - Tilma viisi vuotta!

1.3. Meille syntyi tyttö aamulla klo. 6.44. Alkuun kovin työnimeään muistuttavalla Pikku Myyllä mittaa 49 senttimetriä ja painoa 3140 grammaa. Prinsessan myötä siirrymme siis sujuvasti koiranpennuista vauvan ihailuun. Tällä kertaa vauvaa odottivat kotona Netta, Tilma ja Pipsa. Toisin kuin Eelin kohdalla Netta heilutteli tottuneesti häntää vauvalle eikä välittänyt mököttää laisinkaan. Johan tuota pian seitsemän vuoden aikana on monenlaiseen törmännyt, niin ihmis- kuin koiranpentuihinkin oman katon alla. Tilma ja Pipsa ottivat vauvan hyvin vastaan kuin myös tammikuussa kaksivuotispäivää viettänyt isoveli Eeli.

16.2. Niin sitä lupaillaan kuvaa ja hitaasti tulee. Joka tapauksessa luonamme on enää reipas ja hauska ja emäänsä tullut helponluontoinen neiti Pipsa. Pipsan kodinhausta enemmän pentujasivulla. Yhden pennun hoitelu muun lauman ohessa käy niin näppärästi sen jälkeen, kun ensin huolehti seitsemästä naskalihampaasta.. Helposti Pipsa tässä meneekin: se pärjää isojen koirien kanssa, kaksivuotiaan Eeli-pojan kanssa, asioi täysin sanomalehdellä tai pihalla (siis meillä on koko ajan ollut matot lattiassa.. tämä ei ole ikinä ollut näin helppoa!), sipsuttaa remmilenkillä nätisti ja rohkeasti, ei juokse pellolla karkuun, autossa huusi ensi alkuun kuin hyeena, mutta nykyään jättää välillä alkumatkankin haukkumatta, ei ole vielä terrorisoinut kalustoamme lukuunottamatta lapsen leluja, joita Pipsa kantaa poskessaan lastenhuoneesta olkkariin, kun silmä välttää - niistäkin pelastamatta on jäänyt ainoastaan Kehitysmaakaupan lisko, joka ehti päivän verran "kuulua talouteemme" ennen kuin Pipsa puraisi siltä hiekat pihalle. Tulipa kannatettua hyvän asian puolesta.

Viikonloppuna luotamme lähti neiti Näpsä, F. Jingle Bells. Kauaspa ei Näpsä mennyt, löytyy tuosta kilometrin päästä Miettusen & Virkkusen perheestä, jossa Näpsällä on niin ihmislapsia kavereinaan kuin pupujussia ja hevoshommiinkin karvanaama lienee pääsee osallistumaan. Varmaan saamme Näpsästä joskus myös lenkkikaveria Netalle ja Tilma-mammalle. Kaikkea hyvää uuteen perheeseen Näpsälle! :) Ja vielä kiitokset Raaheen Harjuille Näpsän (ja Nopsan) muutaman viikon hoitopaikkana toimimisesta! Tästä pääsee vilkaisemaan Leenan ja perheen partismaista menoa: Blogi rakkaudesta partacollieen.

9.2. Nopsa, Frostcape Adeste Fideles, lähti eilen uuteen kotiin Pulkkilaan Laitisen perheeseen. Pentulaatikon murinapurinatytöstä kuoriutuikin näiden extraviikkojen aikana ihastuttava suklaasilmä, joka hakee ahkerasti kontaktia ihmisiin. Hyvää matkaa Nopsalle ja mukavia pentuaikoja! Pikkusen on ikis.. Tässä välissä kiitän suuresti Harjun perhettä Raahessa sekä Nopsan että Näpsän väliaikaiskotina toimimisesta. Parempaa paikkaa pennut tuskin olisivat voineet saada. Näpsä hakee vielä ihkaomaa kotia opetellen kaikkia arjen asioita Harjun perheessä. Samoin tekee Pipsa täällä meillä kotona. Pennut ovat käyneet ekalla rokotuskäynnillä, opettelevat remmissä kulkemista, autoilua sekä monien uusien asioiden kohtaamista. Hienoja pentuja ovatkin, Pipsakin uhkaa ihan juurtua lauman jatkeeksi tähän, mutta haeskelen sille sijoituskotia Oulun seudulta. Pipsa on erityisen lupaava sievä tyttö näyttelyihin ja tulevaisuuden suunnitelmissa siintää pentue, mikäli niin on tarkoitettu. Myös Näpsä omaa sievät raamit ja molemmat pennut ovat mitä mukavimman oloisia kavereita. Ota yhteyttä, mikäli haluaisit antaa kodin jommalle kummalle tyttösistä! Laittelen piakkoin uutta kuvaa Näpsästä ja Pipsasta sekä meiltä lähteneistä sisaruksista.

26.1. Luotamme lähteneet pennut ovat muistaneet mukavasti kirjoitella ja soitella kuulumisia - pupeloista onkin superkiva kuulla! Haukiputaalle lähtenyt Villahousu, F. Deck The Halls, tunnetaan tätä nykyä nimellä Hemmi. Hemmi sai erikoislaatuisen nimensä erään pikkutytön mielikuvitusystävän mukaan. Hemmi on ehtinyt opetella kaikenlaisia temppuja ja tavata veli-Kutvosta painin merkeissä. Kutvonen, F. Sleigh Ride, pysyi Kutvosena ja pitää Untamo-partiksen leikinsyrjässä kiinni Pyhäsalmella (Kelmi-isä ei kakaraa ole vielä alkanut..). Aikamies, sittemmin Tuisku, F. Must Be Santa, on tutustunut hiljalleen Raahen tuuliseen rantaan. Tuiskulla on mitä merenrantaisin nimi kyllä.. Pieni tehotyttö Serafiina, F. Suzy Snowflake, tottelee nyt ninmeä Mimi. Mimillä on ihan oma ihmisleikkikaveri Iitu, jonka kanssa voi pihalla telmiä. Kiitokset kaikille pennuille omistajineen kuulumisista!

Kuvaa Pipsan ulkoilusta:

15.1. Viikonloppuna haimme Elviksen kiertueelta kotiin. Poika palautui Kajaanin näyttelyyn ja esitti Harry Tastille kehässä Kuinka partacollie loikkaa -kuvaelman. Tastin mielestä se oli vain EH:n arvoinen esitys... eli siis sijoitus AVK1. Ja laihaksikin tuomari moitti poikaamme, joka harrasti Syömistä isolla ässällä kasvattaja-Ninalla! Elvis on kotonaan varsin hienovarainen syöjä, mutta oli kummasti oppinut arvostamaan ruokaansa laumassa, jossa oli muitakin poikia. Meidän Elvis oli laitettu eri tilaan syömään, koska se oli aina ensimmäisenä valmis ja ruokaakin oli mennyt puolet enemmän kuin kotona! Evästys on tähän mennessä pysynyt mielessä ja ruokaa uppoaa edelleen hyvällä vauhdilla, vaikka ei sillä - ei meidän Elvis mikään laheliini kyllä ollut tähänkään asti. Kiiiitokset Jounille ja Tinalle E:n kuskaamisesta, puunaamisesta ja esittämisestä! Ja suurkiitokset Ninalle Elviksen hyvästä hoidosta ;o)

Eihän se mikään kiertua ole, ellei yhtä useampaan geimiin olisi päässyt... Elvis vieraili siis juuri ennen joulua Liettuassa kahden päivän näyttelyssä. Gunnar Jensen arvosteli Elviksen PU2 kera VARA-CACIBin ja Liettuan SERTin ja toisena päivänä Hans E. Pedersonin kehästä Elvikselle EH. Katsotaanpas, mihin jätkä seuraavaksi suuntaa. Menee varmaan kesälle Elviksen näyttelyt. Syksylle voisi miettiä luonnetestiä.

Sananen vielä Tilmasta ja Netasta. Molemmat voivat niin paksusti! Netta paikkasi Elvistä vanhemmillani E:n reissun ajan ja taisi herkutella joulupöydästä jos jonkinlaista.. Tilma taas palautui pennuista superhyvin lukuunottamatta häntää, joka paljastaa, että jotain poikkeuksellista hormoonitoimintaa tässä on ollut: häntä on ihan liru, mutta muuten emäntä ei ole kilovajeesta kärsinyt ja karvaakin on kohtuudella. Mamma on välillä päässyt pentujen kanssa yhdessä ulos, mutta mamsun mielestä lasten paikka on kuistille ahdistettuna, joten ei olla kauheasti tätä yhteisulkoilua harrastettu..

1.1. Ensimmäisten pentujen kotiinlähtö koitti tänään! Ihana vilperimme Aikamies lähti uuteen kotiin Raaheen Ilkon perheeseen ja Pyhäsalmella pentueen isä Kelmi vastaanotti energiapaketti Kutvosen Korpisen perheeseen. Kutvosella riittääkin varmasti mielenkiinnon kohteita, kun perheen kaksi partista ja ihmislapset tahdittavat olemista! Hyvää matkaa molemmille pojille uuteen elämään, haikein mielin täällä laskeskelimme kovin tyhjän oloista pentueaitausta iltasella.. Kaksi tehopakettia kun lähtivät... Villahousullekin sanomme heipat viikonloppuna, Villis noudetaan Haukiputaalle Teemun ja Reetan hoiviin. Katrin koirat ovatkin heitä kouluttaneet partiselämän pyörteisiin, mutta katsotaan kuinka Villis siellä laittaa jöötä tupaan ;)

Parin kuluneen viikon aikana pennut ovat tulleet rohkeiksi ulkoilijoiksi ja vauhtia on piisannut pihalla, sisällä ja aitauksessa. Kuusi on pysynyt pystyssä ja joulupukki tavattiin aattona. Punanuttu oli tylsä veikko, nääs pennut retkottivat pitkin pituuttaan unten mailla koko vierailun ajan. Hauskat kaverit eivät kummoisia ole tuumanneet imurista, kun olen aitausta imuroinut pentujen kurkotellessa suulaketta kohti ja moppauskin tapahtuu niin, että Serafiina toimii kuivaimena mopin perässä. Puruote mopista on tiukka! Uusi vuosi oli yllättävän vaisu rakettien osalta kovan tuulen ansiosta, joten paukut eivät pentujen elämää häirinneet pätkääkään..

Kuluneella viikolla pennut sirutettiin ja käytiin erikseen eläinlääkäritarkistuksella. Kaverit köllöttivät nätisti häkissä vuoroaan odottaen.. Serafiinakin sai terveen paperit jo reippaasti ennen joulua, jalka oli kuin siinä ei mitään olisi ollutkaan. Tapahtumastako lie jäi hieman lellitty luonne, typy on niin suurisydäminen ihmisen kaveri, kun sai pienempänä erikoishuomiota!